Studiopäiväkirja 2
Lahdessa ollaan, Klemetin Arska vääntää pipo päässä soundeja, ulkonäöstä tulee mieleen Simpsoneista tuttu ”Otto”, niin niin just se bussikuski joka soittaa kitaraa samalla kun ajaa bussia. Kaikki soittimet on narulla, on vain ruuvausta, säätämistä ja hinkkaamista jäljellä. Meininki hyvä, niin aina aamulla. Virtaa riittää ja jokainen puhaltaa samaan hiileen. Aikaa kuitenkin kuluu, menee tunti, menee toinen…AD/HD Tolonen pullahtaa ensimmäisenä pois tsemppiryhmästä alkaen lukea vanhoja musalehtiä vääntelehtien samalla tuskastuneena sohvalla.
Niin, pakko se on tunnustaa: ei ole minun hommaa istua ja hinkata kaikkea viimeisen päälle. Onneksi tajuan tämän heikkouteni ja annan hommat niiden käsiin jotka sen osaa. A. Klemetti ja Mikko paahtaa kovalla asenteella hommia, itse puutun vain silloin menoon kun tunnen että nyt mennään minun mielestäni huonoon suuntaan. Tähän tosin tulee tilaisuus ani harvoin.
Aika on studiohommissa pirullinen kaveri, aika tappaa korvan. Korva raasu ei enää erota mikä oli edellinen soundi ja oliko tämä uusi jotenkin parempi. Pienellä kahvi/tupakkatauolla korjaamme kuitenkin asian ja meno jatkuu. Pisimmillään päivät ovat 12 tuntia pitkiä, yleensä nämä ovat Lauantaipäiviä, sillä Sunnuntaina pitää päästää tienpäälle ajoissa ajatellen tulevaa työviikkoa.
Homma kuitenkin palkitsee: jokainen viilaus vie hommaa parempaan suuntaan ja fiilis nousee aina kun uuden version kuulee. Nyt levy on valmis, lähestulkoon vuosi siihen meni. Monena kuukautena oli rahatilanne heikko, hammasta piti purra monta kertaa. Kaduttiko?Kaduttaako?Ei. Ei ole hienompaa tunnetta kuin tehdä sellaista asiaa jota ilman oma elämä on ahdistava.
Mielenkiintoista on myös se kuinka paljon hyvä masterointi auttaa asiaan (raakaversiotkin oli omasta mielestämme hienoilla soundeilla varustettuja). Minerva Pappi onkin jo lähettäny muutaman maistiaisen työstään, niitä kuunnellessa tulee epätodellinen fiilis: tämä on meidän levy mitä just kuuntelen, jumaleissön!
Tähän loppuun haluan vielä kiittää ystäviä tuesta, mahtavaa että edes jotkut ymmärtää asian tärkeyden. Myös ne jotka ovat vuosien varrella jaksaneet vittuilla, tai alistaa ansaitsevat kiitoksen. Teistä saa valtavasti voimia, varsinkin kun on vaikeaa.
Mutta onhan se vähän niinkin että paskahousut vinkuu tuskissaan, Vaiva kiertää maata ;) Matka jatkuu kaverit! Valitse keikkaosiosta lähin keikkapaikka ja tule zumbaamaan!Lupaamme joka keikalla pistää parastamme, juuri sinulle. -A-