Tällä reissulla ei siis nauhoitettu kovin montaa biisiä ja siksi jälki olikin jopa minunkin mieleen. Ehkä ei ollut paineita osaamisesta/kiireestä? Amatöörin on helpompi hallita 5 biisiä kuin kymmenen.
Studioon 2:
Rumpupohjat Lokakuuta 2006 Ahdistavaa! 8kpl uusia biisejä soitettavana
ja soittotuntuma täysin kateissa. Rovaniemelle muutettuani kun ei
ole paljon soiteltu rumpuja. Koetin kuitenkin tehdä käsiharjoitteita
padiin, jotta jonkunlainen tatsi olisi tallella. Eihän se tietenkään
soittamista kehitä, jos pelkästään niitä tekee.
Toisekseen ne on ihan vitun tylsiä, sama kuin soittaisi kitaraa ilman
kieliä. Käsien ja jalkojen yhteistyö pelasi suurin piirtein
samalla lailla kuin Matin ja Mervin suhde: välillä sekoaa ja
hakkaa, mutta kohtaa taas meinaa itku tulla. Ainoana erona se, ettei seiskalehteä kiinnosta
paskan vertaa minun toilailut. Pitäshän niitä käsiharjoitteita
tehdä ihan pirusti, itse kuulin tosin vasta 2002 moisista harjoitteista.
Aiemmin olin vain soitellut mitä mieleen tuli…sen huomaa kyllä nyt,
että virheitä on tehty: vasen käsi on kuin kuolleen
miehen verrattuna oikeaan, jolla komppeja on liidattu. Noh, se siitä.
takaisin asiaan: Kasettiralli kävi kuumana akselilla Kirkkonummi
- Rovaniemi, ja taisipa seassa olla muutama CD:kin. Koko ajan tulvi uusia
biisejä, vahvoja sellaisia. Toisaalta, olisi tehnyt mieli sanoa: "ei
enää", mutta helkkari sentäs kun biisit toimii! Ei
silloin sanota "ei" kun hyvältä tuntuu, sanoi ukkikin
mummon päällä ollessaan.
Ongelmat itsellä ilmeni nauhoituksissa varsinkin hitaissa / nopeimmissa
tempoissa, eli käytännössä "Päät irti!" oli
vaikea soittaa koska tuplat ei kulkeneet niin kuin silloin nuorena. Myöskin
hitaissa biiseissä oli hommaa, missä kompit? Roger Tolonen?
Hullu vitutus päällä…onneksi jälleen Mikko ärähti
jostain "asenteesta", ja homma jatkui kuitenkin kohtuullisesti
loppuun asti. Illalla oli kyllä sellainen olo kuin olisi saanut kerrankin
jotain aikaan, kaheksan biisiä n. klo.10-17 sisään. Mikko
oli kyllä isona apuna tsemppaamisessa, iteltä oli taas kerran
usko loppua kesken.
Mikko:
No huh, ihan persaus kylmenee, kun lukee nyt tätä Arvin paatoksellisia kokemuksia nauhoituksista. Oonkohan minä ollu ihan hakuammuksessa? Minulle tulee aikamoisena yllätyksenä suoraan sanoen tuo, kuinka raskasta Täkyllä oli nauhoituksissa. **ttu!! parasta rummutusta mieheltä ikinä studio-olosuhteissa ihan suvereenisti, eikä tietoakaan turhasta varovaisuudesta, mitä esim. Iltapukuheimon nauhoituksissa minusta esiintyi! -Mikä ehkä aiemmin on ollut kiusana. Varsinkin fillisoitto on rikastunut ja tuo biiseihin eloa ja dynaamisuutta tosi hyvin uusissa biiseissä. Sen on pakko olla niin ylikriittinen ihteään kohtaan, muuta selitystä en kyllä löydä. Jos minä olisin juniori nyt, olisi se minusta kylän kovin rumpali. Käyttikö helvetti maailman kovin hevirumpali Bill Ward mitään klikkejä-pääosin ei -soittiko aina tahtiin -no ei -entä haittasiko se-No Wittu EI, päinvastoin!!!
Rumpalointi ja matematiikka ovat pohjimmiltaan hyvin eri asioita. Jos ne yhdistää liiaksi, on lopputulos hyvin kuivaa. Huomaa Arvin soitostakin, että se diggailee laajasti monenlaista musaa ja imee laajasti vaikutteita, eikä tyydy tavanomaiseen junttihevilaahaukseen tai päättömään kohkaukseen. Siinä on svengaavuutta ja gruuvea joo! Tolosta tyylitajuisimpaa punkkihevirumpalia saa oikeasti pohjolan palleilta etsiä näinä päivinä. Enkä kehua letosta turhaa pätkääkään. Vois sanoa että Tolonen oli lähimpänä sitä omaa tasoaan nyt studiossa kuin koskaan aiemmin. Pakissa siis on tavaraa, ja kun se vaan saa rennosti sittaa, on jälki pelottavaa tulitusta. Kitarajullina ei rumpuja tule ajateltua sillä tavalla ehdottomasti, mutta sen vaan huomaa, kuka soittaa sydämestä ja kuka "vain" oikeaoppisesti. Ja näistä kahdesta ensimmäinen vaihtoehto toimii aina vaan paremmin, ainakin meidän jutussa.
Arto:
Mikon kitaran soittoakin tuli seurattua aitiopaikalta päivän verran. On se vaan hirveää katottavaa: kielet joutuu tosi koville ja soitto on kauheaa runnomista. "Mahtavaa" ajattelin, tuoltahan tämän soittamisen just voi kuvitella näyttävän? Mikon soittovarmuus on kyllä kehittynyt huimasti Vaivan hauta-aikana, ideoitahan nyt ei ole koskaan uupunut.Ennen kaikkea kehitystä on tullut näkemyksessä, eli miltä biisin tulee kuullostaa? Ei mitään turhaa edelleenkään, mutta nyansseja! Eka demo kuullostaa kyllä melkoiselta paahdolta nyt kuusi vuotta sen julkaisun jälkeen…toki sisältäen muutaman "helmen".Ei meille varmaan / toivottavasti ikinä tule mitään jousisovituksia, tai jotain lapsikuoroa laulamaan seinätiilistä levylle, mutta toivottavasti jatkossa meno jatkuu tällaisena! Eli kehitytään, muttei kuitenkaan "ammuta yli". No okei, onhan se Pink Floyd kova…mutta kait nyt tuosta pointtini saa selville?
Tulevaisuus näyttää taas vähemmän vaivaiselta, ehkä jonain päivänä me treenataan säännöllisesti porukalla? Ainoa vaan mikä meiltä puuttuu on se säännöllisesti yhdessä trenaava porukka. Tai no, onhan meillä soittajat…mutta kun minä oon Rovaniemellä, Pedro Jyväskylässä, Niina Ikaalisissa ja Mikko vielä Kirkkonummella... Jotenkin eniten juuri kaipaa sitä porukkahenkeä, ja yhteisiä treenejä. Joskus niissä syntyi hyviä juttuja "jammailemalla", nyt jammailut on aika vähissä. Siksi onkin outoa, että silti kasassa on selkeästi vahvimmat biisit bändin historiassa.
Mikko:
Vaivan vasta löydetty vahvuus on mielestäni se, että biisien tekoon ei välttämättä tarvita hitosti yhteistä aikaa, toki se hyödyttäisi paljon ja jamiluonteisia biisejä syntyisi enemmän niin, mutta aika moni ammattiyhtyekin toimii tänään pitkienkin etäisyyksien päässä toisistaan biisientekovaiheessa. Keikkailu tai yksittäisten keikkojen heitot olisi yhtyeellä tosi kova juttu, ja kun tietää että nämä ovat LIVE-BIISEJÄ isolla J:llä, niin mikä ettei vaivaräimettä olisi kiva manifestoida siinäkin Muodossa tulevaisuudessa.
Arto:
Tärkeää olisi tietysti saada Pedro ja Niinakin biisintekoon
mukaan! Tulevaisuus ei toivottavasti ole tämän asian osalta
pirunpelto…heheheh.
Tästä on kuitenkin hyvä mennä eteenpäin. -Kootut
selitykset 07-