Oli vuoden 1999 syksy, Tolonen ja Nissinen olivat päässeet armeijan harmaista ja tarkoituksena oli perustaa Sotkamon kovin rokenroll- bändi (jos ei lasketa mukaan Mustelmaa, Ylistystä ja kunniaa, Kiasmaa, Oksennusta ja Henrin poraa). Kotiteollisuuden "Eevan perintö" toimi innoittajana, sillä suomeksi laulavia hevibändejä ei juuri vielä ollut…jos ei lasketa O.S.S.Y:ä mukaan (ja ei muuten lasketa, kun se on niin huono). Englanninkieliset sanat olivat vaikeita tehdä, saatikka lausua jy nou niinku kainuulaisten poikain. "Laulajaksi" oli tarkoitus alun perin tulla Toivasen Teron, mutta hänellä oli mm. krapula, jouluostokset tekemättä tyttöystävän kanssa ja Savonsanomissa runopalsta, joten edellä mainituista syistä hän ei tullutkaan laulamaan.
Osittain kiinnostuksen puute saattoi johtua musiikkimaun erilaisuudestakin, sillä Toivanen luuli meidän soittavan jotain skeittipunkin tyylistä tavaraa. Onneksi Toivasen vanavedessä mukaan tuli yksi musiikistakin kiinnostunut henkilö: Korhos Pete kitaroineen. Vihdoin hänkin pääsi soittammaan bändissä. Alkuun oli tarkoitus, että Pete soittaa kitaraa, mutta siinä oli kaksi kieltä liikaa. Oli siis järkevää hankkia basso, varsinkin kun huomasimme, että basistiakaan ei ole. Nissinen oli jo ensimmäisiin treeneihin vääntänyt raakaversion yhdestä biisistä, joka myöhemmin sai nimen "Patsaat". Syksy- 99 kului muutamien harjoituksien lomassa, mutta ilman bassoa eivät treenit ottaneet tuulta kunnolla purjeisiinsa.
Joulukuussa jysähti, sillä Korhonen oli ostanut naapuriemme iloksi basson itselleen lahjaksi. Siitäpä siten alkoivat treenit, mutta naapuri ei ollut saman musiikkityylin kannattaja ja aikoi haastaa meidät oikeuteen, ei tekijänoikeuksien rikkomisen takia vaan kotirauhan rikkomisen takia. Naapurin mukaan häirintä oli jatkuvaa, ja olivat kuulemma luulleet Tolosen rumpujen soitonkin olevan "vain vaihe nuoruudessa, mutta se kun saatana tuntui vain kovenevan vuosi vuodelta". Rauramontien sisällissodan ollessa kuumimmillaan Tolonen osti villat seiniin ja matot lattialle turvatakseen, ettei naapurin ruohonleikkurin säksätys kuuluisi sisälle, kun taiteilijat ovat luomisvimmassaan.
Mutta meteli oli pakkautunut naapurin kovalevylle jo siinä määrin, ettei se sieltä hevillä lähtisi(edes suomenkielisellä). Bändi pakkasikin kamansa ja meni Sointupesälle, joka siihen aikaan vielä tunnettiin Sotkamon sykkivän musiikkielämän keskuksena. Sointupesällä oli todella lämmin tunnelma, myöhemmin huomattiin pattereiden olleen täysillä koko ajan…ajateltiin kuumuuden johtuvan helteestä….noh ei siitä enempää. Samana kesänä (2000) Kemppaisen Matti, "Suomen manowarin" kitaristi etsi bändejä Hiukkarokkiin. Heitimme ko. keikan Tolosen ja Nissisen vanhalla hc bändillä Analbeatilla, sillä Ikuinen vaiva ei ollut vielä saanut tarpeeksi biisejä kasaan.