Ikuinen Vaiva Kuolleista| Levyarvostelu www.vertigo.cd
Ydinkysymys: Saman idean kierrätystä vai sen innovatiivista käyttöä?
Ikuinen vaiva tarjoaa raskailla kitarasoundeilla varustettua nopeatempoista metallin ja hardcorepunkin sekoitusta. Vuonna 2000 alkunsa saanut yhtye on pitänyt muutaman vuoden hiljaiseloa, mutta nyt he ovat laittaneet rattaisiin liikettä. Heidän heinäkuussa julkaistu debyyttinsä kuulostaa supisuomalaiselta, sillä läpi levyn huomaa yhtymäkotia moniin kotimaisiin artisteihin.
Muun muassa Ikoni-nimeä kantava kappale tuo mieleen Kotiteollisuuden, ja Itsensäkieltäjän intro kuulostaa aivan Lapkolta. Yleisesti Ikuisen vaivan tunnelma liikkuu lähellä Yup:tä. Bändien musiikissa on muun muassa tempoissa samankaltaisuutta. Ikuinen vaiva on kuitenkin kautta linjan räväkämpää ja rankempaa, ainakin jos vertailukohtana on Yup:n uudempi tuotanto.
Kappalemateriaali on mielestäni kapea-alaista. Levy on täynnä samoja ideoita kierrättäviä raitoja. Soundit ovat keskeneräisen kuuloiset, mikä ei ole ihme, koska bändillä ei ole levytyssopimusta. Resursseja ei luultavasti ole ollut tarpeeksi paljon, jotta tuotantoon olisi voinut panostaa kunnolla. Bändi itse kuvailee musiikkiaan kauniiksi, kieroksi, ilkeäksi ja raskaaksi. Muihin adjektiiveihin voi yhtyä,mutta kauniita elementtejä ja hetkiä on vaikea tältä levyltä löytää.
Sanoituksissa käytetään suoraa ja väkevää kieltä, mikä tuo entisestään vakavaa sävyä. Tosin ne ovat paikoittain hieman ontuvia, mikä tuo kömpelyyttä. Arvostelija: Minna Koivunen
Arto:
Jännä miten eri ihmiset näkee erillälailla nämä jutut, nyt meitä verrataan kahteen bändiin joita kumpaakaan ei kukaan meidän bändissä ole koskaan kuunnellut. Lapko-nimeen olen monesti törmännyt, piti käydä oikein myspacesta kattomassa että minkälaista musaa se on, ja nyt kyllä oikeasti hävettää. Hävettää siksi että ainakin yhden ihmisen mielestä me kuullostetaan samalta, vittu meidän musiikki on oikeasti ihan hirveää paskaa.
YUP:tä olen henkilökohtaisesti inhonnut aina, sekin vielä. Noh, aina ei voi voittaa vaikka olisi kuinka Suomalainen...vai mitä Mika Myllylä? Mielnkiintoista myös on se, että edellinen arvostelija tuomitsi levyn sisältävän liian erilaisia biisejä...nyt taas kaikki on samanlaisia. Hmm, taidamme olla hukassa? Nooh, semmosta se on...matka jatkuu.
Mikko:
No ei nyt **ttu, en minä kyllä näin millään tarkottanu.... Yyuupee on aina edustanu kyllä minullekin sitä keskinkertaisen hassua muka-mitä tahansa outoilun hakuista hilipatipippaa. kaikki rispekti kuitenkin Martikaiselle. Lapkosta puheen ollen, näin just Kontu-festareilla yhden jätkän päällä perinteisen Lapko-ambulanssipeilikuvapaidan kaltaisen paidan, jonkalaista mm. useat musta- ja liimatukkaiset uskottavuudentavoittelijat pitävät.Sori, taas. Lapko-tekstin tilalla vaan tässä paidassa luki "PASKA" oikein ja väärin päin, ja voin sanoa, että minä haluan muuten semmosen heti, kun vaan oikein silmiin ja minun musiikkimakuuni katsotaan. Ei inhota, muttei oikein herätä mitään tunteita. Liian erikoista minulle.
Mitä nyt "Itsensäkieltäjän" laukkabasso-introon tulee, on se nyt saatana lähempänä vaikka Iron Maidenin Caught Somewhere In Timea, kuin mitään kotimaisia emovoihkintaa, sori nyt vaan taas teille kaikille kaikkien yhteisistä mielipiteistä nauttiville. Juu, meidän Kuolleista-levyymme palatekseni, nämä yhtyeet, joihin meitä nyt verrataan tässä arvostelussa, ovat molemmat minulle aika vieraita, jopa luotaan työntäviä tai minusta aivan eri kerhoon luokiteltavia poppoita. Ehkä voisi sanoa kuitenkin, että YUP:n Martikaisen Kainuu-tausta voi yhdistää meitä yhtyeeseen lyyrisellä puolella lähestymistavassa ehkä noin 20% kokonaisuudesta. Muuten en kyllä ymmärrä tätä arvostelijaa karvan vertaa tässä pätkässä, en hemmetti soikoon.
Alitajuiset vaikutteemme ovat tulleet lähes kokonaan ulkomaisen räminän elättäjiltä, ja paljon aiemmin kuin mitä lapkot ja yyuupeet ovat nämä kyseiset levynsä tehneet. Mutta niinhän se on, että jos ei ole pohjaa mihin verrata, niin pitää vetää arvostelijanakin mutkat suoriksi, muttei se osoita silti hirveän hyvää musiikkikulttuurin tuntemusta. Emme kuitenkaan pahastu, älä käsittäkö väärin.
Suosittelisin kuitenkin henkilökohtaisesti arvostelijallemme ensin perehtymään musiikkihistoriaan syvemmin ymmärtääkseen ilmaisumme juuria paremmin: Neil Young & Crazy Horse:Zuma, Iron Maiden: Somewhere In Time, Crowbar: Broken Glass, Clawfinger: Use Your Brain, ja Pronssinen Pokaali:/w. Totuus voi löytyä tältä akselilta ennemmin kuin kaurapuurosta tai Lapkosta.
Ymmärrä en myöskään, miksi saundimaiseman modernin kliinisyyden puute voi vaivata tässä niin paljon arvostelijan mieltä, ettei itse biiseistä voi sanoa juuri yhtään mitään..? Kai se nyt sentään olisi arvostelijan duuniin ja arvosteluun kuuluva olennaisuus? Jättää vähän kylmäksi tämä perusteettomuus. No mutta näin ja etiäppäin.
