www.stalkermusic.com | Ikuinen Vaiva - Kuolleista 3-/5
Korpi-Kainuussa, Sotkamossakin lienee Slayer, hardcore-punkit ja raskaammat kotimaiset löytäneet tiensä levyhyllyihin, sillä näistä aineksista kuulostaa Ikuinen Vaiva syntyneen. Lyhyen, synkeähkön, heavy-tyylisen intro-osion avattua tien meiningeille lähdetään tykittämään melko thrash-henkisen perinnetietoisesti, joskin väliin mahtuu yllättäen varsin hyvin paikalleen sopiva, perusrokin suunnilla liikkuva osiokin.
Pirteän alun jälkeen seuraa hengeltään hieman kevyempää, helpommin lähestyttävää musiikkia, kuten kakkoskappale Ikoni, joka lieneekin tehty erityisesti radiosoitto-mielessä. Lievästi häiritseväksi muodostuu Kotiteollisuuden selkeä vaikutus, joka on kuultavissa suurimmassa osaa biisiä aina laulajan ulosantia myöten. Suorasta kopionnista ei sentään onneksi ole kyse, vaan omaakin löytyy.
Popimmasta viisiminuuttisesta päästään varsin luontevasti taas raskaammille taajuuksille, joskin laulaja jatkaa harmillisesti siellä hieman vähemmän omaperäisillä tulkinnan alueilla aina levyn loppuun asti, pieniä hardcorempia tuokioita, kuten seiskabiisiä, lukuun ottamatta. Kaikkiaan levyä vaivaakin pieni linjattomuus, sillä kovimmat rypistykset eivät oikein istu hengeltään levyn muuhun, heavysti riffihenkiseen ja raskaudesta huolimatta populaarimpaan linjaan.
Sanoitukset bändillä ovat aivan riittävän kohdallaan, kertoen tulkintani mukaan paljolti ihmiselon sosiaalisista vaikeuksista ja kaikkia vaikeita hetkiä kokeneita ihmisiä askarruttavista kysymyksistä. Kunhan Hynynen ja kumppanit saataisiin heitettyä bändin päiden sisältä kauas pois, lievästi tunkkaiset soundit hiottua vähän eläväisemmiksi ja hc-raidat vaikka omalle levylleen, niin hyvähän siitä tulisi. Taidetaan siis olla keskellä sitä tienristeystä, josta johonkin pitäisi osata tiensä valita. Arvostelijana Erkka Vesa Pojot:3-/5
Arto:
Juu, ikoni-biisistä sen verran että sehän oli muistaakseni eka biisi joka yleensä syntyi levylle, siis ei tehty missään "tarkoituksessa". Eikä me osata edes TEHDÄ biisejä radiosoittoon, ei edes ammattikoululaisten discoon. Nyt pitäisi siis ilmeisesti valita:soittaakko loppuelämä punkkia, vai heviä? Hmm, siinäpä pulma...entä jos: soitetaan molempia ja jos joskus syntyy niin vaikka jatsia lisäksi? Ei, ei eiiiiii...ei meistä tule ac/dc:tä, ainakaan toivottavasti.
Se on jännä miten kaikki ajattelee tuolla lailla, aina kulloinkin kyseessä olevan bändin tulisi olla esimerkiksi "metallia" tai "punkkia", miksei se voi olla vaikka...ööh, kaikkea? Kaikki pitää nykyään lokeroida, niin no onhan riisit ja makaroonitkin keittiössä eri purkeissa? "Ikuinen" olisi ehkä hyvä nimi tuolle HC-bändillemme, ja sitten taas "Vaiva" vois levyttää nuo muut biisit?hahahaha... Ehkä itse pitäisi laittaa saatekirjeisiin tuosta maininta? Siis, että ollaan ihan tarkoituksella linjattomia lurjuksia?vai joko niissä oli?
Sanoitukset on kuitenkin riittävän kohdallaan, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan?Mutta riittävä on aina tarpeeksi, näin ole kuullut!Mahtavaa, kyllä Mikko mahtaa nyt olla ylpeä itestään:)! Mutta vaikkei olisikaan, niin Mikko: mulle oot riittäny aina just tollasena kun oot!Mahtavaa, me ollaan riittoisia kaikki kun oikein silmiin katsotaan!Ollaan riittoisia elämän, ihan jokainen!
Mikko:
Voi helvetti taas näitä puritaaneja... Rikoshan on tietenkin laittaa 50 minuuttia levylle luokittelematonta MUSIIKKIA, jota jaksaisi oikesti kuunnella läpi jopa ehkä pariinkin kertaan. Ja vielä se, että musaa voisi kuunnella muukin kuin just se perheen finninaamaisin tai taantunein vesa. Ei suoraa kopiointia- ai, ei vai?..Ja että ihan omaakin on mukana?Elä nyt s**tana!!???
Mitä lyriikoihin tulee, ne kertoo minusta puhtaasti vaan selittämättömistä mielentiloista ja kieroutuneen seksuaalielämän omaavista, sairaista tyypeistä, jotka pitäs kylmästi vaan ampua. Sinä on sosiaaliset ongelmat, ja kysymykset kaukana. Niin, ja Kotiteollisuuksia ollaan viimeksi kuunneltu joskus vuosituhannen alussa. Miksi ei voitaisi verrata välillä pikkuisen mielikuvituksellisemmin vaikka Rattukseen tai Kumikameliin, joiden kanssa musiikillisia yhtymäkohtia meillä on kuitenkin selvästi sitä enemmän? Ja kyllä, edustamamme rock-musiikkityylihän on nykyään Suomalaista kansanmusiikkia, jossa eri yhtyeiden soundeissa on kyllä paljon samoja elementtejä ja muusikoilla samanlaisia maneereja keskenään, jopa ilman "kopiointia". -On tainnut olla kohta viimeiset 30 vuotta.
Luonnollisesti syntyneestä Ikonista löydän paljon helpommin Ramonesia ja Therapy?a kuin mitään helvetin Kotiteollisuutta. Jos laulun persoonattomuus häiritsee ylitsepääsemättömästi, kannattaa kuunnella vaikka Uriah Heepiä. Jos myöskään Popimmat biisit ei mielestään istu räminän joukkoon(?), voi soittimeen lyödä vaikka Faith No Morea, Clawfingeriä tai The Clashia, joilla esim. tämä ihan sama vaan toimi, "sallittiin", siitä niitä jopa kehutaan ja mikä hirveintä, yhtyeet jopa tunnetaan myöhemmin niiden genrerajoja rikkovien elementtiensä kautta. Mutta hei, mitäs hooceeta se sitten olisi, jos siinä ois jotain taiteellista laulua ja jossa ois vielä levyämme kliinisemmät soundit, ja vielä popit toisella ja hooceet toisella levyllä? -Haiskahtaa kyllä kapitalistin viihteeltä ja pahasti.
Voin varmasti sanoa, että tästä kyseisestä tienristeyksestä menemme hymyssä suin nokian kahluusaappailla ojan yli suoraan ja syvälle synkeään pöpelikköön, eikä saatana tulla pois ennenkuin tiet on tyhjiä puritaaniyhtyeistä, joita tässä maassa on kyllä jo aivan liikaa.
